Oon tän talven ollu suhteellisen ok itseni kanssa, vaikka yleensä kohtaan varsinki talvisin suuren masennuksen. Luultavasti johtuu auringosta ja näin - ei sillä etten ois muuten allapäin :'3.
Parin viime päivän aikana on tosin kehittyny se ja on tosi möh olo. Se ilmenee riehumisena ja outona ääntelemisenä, ja valittamisena, itteni haukkumisena, jos joku haluaa tietää mistä sen huomaa (tuskin ketään ees tätä lukee, mut tää on aika terapeuttista!).
+ mulle tuli vuoden ja parin kuukauden suhteesta ero vähän aika sitten, seki on suututtanu ja painanu mieltä. IHan hyvä et loppu tosin, tunsin oloni usein sellaseks et olin ainoo joka välitti siin suhtees toisesta (mikä osottautu olemaan totta).
Kaikki kaverit koulun ulkopuolella on tuntunu unohtaneen mut täysin lähiaikoina. Niillä on kiireitä ja kaikkee blah, en voi niitäkä syyttää asiasta oikeen. Yksinäisyys painaa vaan.
Yleensä ku ei oo enää kavereita ni päädyn tähän pisteeseen: Mä alan huolehtia itestäni suuresti, ulkonäöstä ja näin. Esimerkiks liikalihavuudestani. Tekee mieli välillä heittää pöytä ympäri ainoastaa siitä syystä, et oon lihava. En mä sitä tahallani tee, mut mihinkä A+ hedelmä ruokavalioon ei oo varaa, ja liikkumiseen ei aina oo aikaa, ku mun pitää töitä tehä.
Tulevaisuus on ahdistava. Oon suunnitellu meneväni Tampereelle kuvataidelukioon, muuttavani pois kotiin jo siinä. Se kuullostaa mahtavalta, enkä usko et kadun järin sitä päätöstä, jos se onnistuu. Mut jos epäonnistunki kaikes mitä yritän? No jaa, luultavasti näin käy, mut se jää nähtäväks.
Ihmiset osaa olla kans helvetin ahdistavia. Yks päivä multa kysyttii et ''lol ooks joku vitun transu'', ja sit saan usein kommenttia kuten; ''painu vittuu läskiperse'' ja ties mitä. En tiä mistä vihamielisyys mua kohtaan purkuaa, mut oon pahoillani jos oon tehy ihmisille jotain :/. Tai jos mun OLEMUS on yksinkertasesti nii vastenmielinen, et mun lähellä ei pysty olemaan, ni sori.
Yks koulukaveri myös jatkuvasti pyytää mua sen kaa uimaan, sitten kun kesä tulee. En tie mitä se ei ymmärrä, kun vastaan suoraan: ''En halua mennä uimaan, koska mulla on tosi huono itsetunto ulkonäöstäni.''. Oikeesti. Ihan rehellisesti sanottuna, vihaan liikuntatuntejaki, koska en saa olla niissä ainoissa vaatteissa missä mulla on mukava olo omasta olemuksestani. Koululiikunta on muuten hirveetä yleensäki. Vihaan, kammoan, en pidä. Voiku se ei ois pakollista, se on saatanan ahdistavaa, mä en halua tehdä mitään ryhmässä ku oon huono ja lihava, tartteeko sitä hieroa sen enempää? (rehellisesti sanottuna oon ollu 'kipeenä' pari kertaa koululiikunnasta pois päästäkseni.)
Tämmösiä päiviä mulla on aika usein, kun mietin näitä. Ei sillon jaksais elää (mut se ei tarkoita samaa kuin että haluaisi kuolla, sanoi joku viisas kerran).
Joo, ehkä oon nyt saanu terapeuttisen istuntoni tältä päivältä. Jos joku luki tätä, ni anteeks et jouduit tänki käymään läpi - VAIKKA OTSIKKO ON ETTÄ 'ÄLÄ LUE'. No jaa, iteppähä julkasin.
Miksi julkasin?
Terapeuttista, edelleen. Suositteli eräs viisas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti